Ok ja ok

M'kay, m'kay?

Nanogripeillä saavutettiin tänään nollakelillä vihdoin keskin-kertaisuuden huipentuma, kun pito oli ok ja luisto ok. Pääsin reilun tunnin lenkillä jopa alle kuuden minuutin km-vauhtiin, joka on toistaiseksi ollut tänä talvena perinteisellä mahdoton tehtävä. Nanoilla pääsee siis eteenpäin, jiihaa!

Hiihdosta puheen ollen, painin tässä Pirkka-nimisen probleeman kanssa. Osallistumassa olen edelleen, mutta valinnan vaikeutta aiheuttaa matkan pituus. Valittavana olisi joko 45 tai 90km vapaalla. Perinteistä tyyliä en edes harkitse, koska jostain kumman syystä luotto hiihtokalustooni tuolla tyylillä ei ole ihan satku. 90km vapaa houkuttaa, koska matka on varmasti ekakertalaiselle elämyksellinen. Aikaa tuossa menisi luultavasti yli 8h ja aivan katki olisin maalissa, mutta tiedän että maaliin pääsisin.

Yksi treenaamiseni kulmakivistä on ajatus siitä että yksittäiset suoritteet palvelevat aina isompaa kokonaisuutta, eli kauden päätähtäintä. Suorituksesta on joko a.) hyötyä tai b.) haittaa tai sitten sillä c.) ei ole mitään merkitystä päätähtäimen kannalta. Pyrin suunnittelemaan treenit siten että ne putoaisivat aina tuohon a-kategoriaan, luonnollista eikö vaan? Haitallisia b-kategorian suoritteita pyrin välttämään, ja c-kategoria on jokseenkin pakollinen paha, jonka suoritteita en mieluusti edes laske treenaamiseksi. Tästä esimerkkinä vaikkapa kävelylenkit. Spekuloidaanpa siis: kun päätähtäimeni on heinäkuun alussa puolimatkan triathlonkisassa viiden tunnin alitus, niin miten tämä n. 8...9h kestävä "treeni" edesauttaa tavoitteeni saavuttamisessa? Mihin edellä mainituista kategorioista tämä tippuu?

Hiihdon jälkimatikkana voitaneen analysoida muutama päivä lepoa peruskuntokauden huipennusjaksolla, totaalikyrsähdys hiihtämiseen, hiertymiä kainaloissa & nivusissa, plus bonuksena ehkä rasitusvamma jossain polvien tai nilkkojen tietyvillä. Mahdollisuus saada itsensä rikki on siis vähintään kohtalainen.

Vanhat ja viisaat sanovat että matka on tärkeämpi kuin määränpää. Lauseessa on varmasti perää, mutta tuonkin voi tulkita monin eri tavoin. Onko itse matka se aika minkä treenaan määränpäähän eli kisaan, vai onko matka tai matkustaminen suksien päällä ylipäätään niin hieno kokemus että sen takia kannattaa hiihtää 90km?