Kauden avaus

Tauko raja-asemalla.

Lueskelin eilen fillarifoorumilta että Tampereen seudulla alkaa olemaan ajokuntoisia teitä maantiekonkelille. Pitihän sitä lähteä koittamaan.

Kun sain pyörän öbaut reilaan, havahduin miettimään että mitähän sitä oikein pitäisi pukea päälle? Ulkona oli auringossa muutama aste lämmintä, mutta perusoletuksena oli, että vähintään jalat tulevat jäätymään ennen pitkää. Päädyin vetämään kahdet pitkät kalsarit trikoitten alle ja yläosaksi kaksi poolopaitaa takin kera. Ihan ok valinta, tosin yläkroppaan alkoi pukkaamaan puolen tunnin ajamisen jälkeen soijaa oikein kunnolla.

Päädyin pyöräilemään välin Kangasala-Valkeakoski-Kangasala, siirtyen Kangasalle autolla. Tuntui olevan ihan ok reittivalinta. Parissa katvekohdassa oli sulamisvedet tehneet mustaa jäätä tielle, mutta tapaturmilta vältyttiin parilla nokkelalla kaistanvaihdolla. Pari muutakin pyöräilijää tuli reitillä kippurasarvisilla vastaan, tosin siitä en osaa sanoa olivatko cycloilla vai maantieveiveillä liikkeellä. Yleisesti ottaen, ihan kauheasti ei yleisöä ollut vielä maantiekautta avaamassa.

Lenkki oli ihan ok näin kauden avaukseksi. Keskari oli aika olematon, mutta periaatteena lähinnä olikin vetää kohtuu rauhallinen PK-lenkki. Jalat olivat hieman ihmeissään parin tunnin polkemisen jäljiltä. Näkyy kuitenkin olevan ihan eri laji kuin maastopyöräily. Nyt täytyis vissiin venytellä. Harmi kun se on niin ikävää puuhaa.

Pyöräilystä puheen ollen, tällä viikolla tuli sitä harrastettua ihan urakalla. Pari päivää maastokaatuilua + tämänpäiväinen takasivat yli 50% viikon määrästä kaksipyöräiselle. Uinti meinasi olla jokseenkin nihkeää, vaikka hallilla tuli sentään käytyä kolmasti. Yhden PK-juoksun olisin mieluusti ottanut viikolle, mutta kun ei vaan ehtinyt. Viikon paras treeni tuli tosin tehtyä juosten maanantaina Pirkkahallilla. 1200/900/600/300 nousevin sykkein + tekniikkapainotteisia drillejä. Jalat huusi tuon jälkeen hoosiannaa, eivät jostain syystä ole oikein koskaan tykänneet tartanista. Tuntui kuitenkin että tuosta oli jotain hyötyä. Ensi viikolla olisi tarkoitus kuluttaa tossunpohjia hieman enemmän, mikäli vaan jalat kestää.

Yhteenveto w13/2013

Ma: Juoksutekniikkaa ja vetoja (1h 15min), uintitekniikkaa (46min).

Ti: Lepo.

Ke: MTB metsäajoa + nopeampia vetoja tiellä (2h 18min).

To: Uinti, 6x300 + verryttelyt (54min).

Pe: Yhdistelmä MTB poluilla (1h 56min) + reipas PK-juoksu (40min).

La: Salilla circuit-treeni (43min), uinti voimapainotteisesti (52min).

Su: Pyöräily PK-sykkein (2h 3min).

Yht. 11h 27min.

Terveisiä Makkarajärveltä!!!

Kuulin että MTB-ajoa voi harrastaa myös lumisilla metsäpoluilla. Kokeilin. Ohessa pari kuvaa lenkiltä (s)Herwoodin metsiköissä. Ehkä joku muukin innostuu?

Makkarajärvi siintää jo taustalla...

Tämä voisi olla yleisömagneetti Kiasmassa?

Molemmat kuvat on otettu niiltä sijoiltaan mihin pyörän päältä kosahdin. Toka kuva on varsin veikeä, siinä otettiin klassinen "sarvien yli" alamäessä. Etupyörä luiskahti polulta umpihangen puolelle ja loppu on historiaa. Odottelin jo fillaria niskaan kun makasin vatsallani kuusen juurella, mutta onneksi puu pelasti.

Täytyy tätä varmaan kokeilla uudemman kerran.

Maalla, merellä ja ilmassa

Kuva sunnuntaipitkikseltä

Seurailin eilen Melbournen IM-kisaa nettistreamin välityksellä. Kisa kun oli Australiassa, niin alkuaika ei ollut ihan paras mahdollinen, mutta minkäs teet. Ei voi kuin syyttää aikavyöhykkeiden keksijää. Kisan startti piti olla n. 22:30 Suomen aikaa. Vaan eipä tuolloin mitään tapahtunutkaan, luontoäippä kun näytti voimiaan. Kisa starttasi n. tunnin myöhässä ja uintiosuus oli lopulta 1500 metriä pitkä 3800 metrin sijaan. Oli nimittäin merellä "pientä hiivaria".

Yö jäi itseltäni siis aika lyhkäiseksi, mutta yksi juttu jäi mieleen. Tuon lähetyksen jälkeen en enää ihmettele, miksei triathlon saa näkyvyyttä televisiossa. On ihan kiva että joku jaksaa tehdä livelähetyksiä, mutta millä tavalla! Kuvaus tapahtui ilmeisesti kahdella kameralla; toinen oli moottoripyörässä ja toisella otettiin ilmakuvaa helikopterista. Uintia kuvattiin ainoastaan ilmakuvalla (moottoripyörällä ei voinut nähtävästi ajaa aallokon takia) ja siitä ei saanut yhtään mitään selvää. Aallokko kyllä näkyi kuvissa ja tuhatmäärin uimalakkeja vedessä, mutta mitään käryä ei ollut missä esim. suomalaissilmiä kiinnostava Jarmo Hast pulikoi. Eipä kyllä saanut siitäkään selvää että kuka kisaa johti uintiosuudella. Eikä saanut kisan selostajakaan.

Fillariosuudessa kuvattiin vain ja ainoastaan kärkiryhmää, tai oikeammin kolmea ensimmäistä pro-ryhmän miestä. Välillä kuva siirrettiin naisten pro-sarjaa johtaneeseen henkilöön ja siinä se. On muuten hieno katsoa neljä tuntia kilvanajoa kun kuva liikkuu neljän kilpailijan välillä. Kilpailunumeroita ei oltu viitsitty laittaa esille, ettei seuraaminen olisi ollut liian helppoa. Pari kertaa ruudulla näytettiin kärkikymmenikön väliajat, ja siinä oli kisan väliaikaseuranta. Kolmen minuutin välein kuva siirrettiin kisastudioon jossa kaksi jenkkiä spekuloi kisan lopputuloksista. Eli oli siellä sittenkin kolmaskin kamera.

Unijukka iski ennen pyöräilyn loppua. Kello taisi olla kolme yöllä. Musta tuntuu etten menettänyt mitään vaikken juoksua enää nähnytkään.

Yhteenveto w12/2013

Ma: VK-vetoja trainerilla (58min), uintitekniikkaa (56min).
Ti: PK-juoksua matolla (45min), salilla yläkroppaa (57min).
Ke: Kadenssitreeni trainerilla (30min), juoksuvedot 4x800m (46min).
To: Sali, yläkroppa (1h 6min).
Pe: Lepo.
La: PK-uintia (1h).
Su: Hiihtopitkis perinteisellä (1h 41min), vatsalihastreeni (8min).

Yht. 8h 47min.

Ensi viikolla onkin sitten piinaviikko kirkollisen kalenterin mukaan. Onkohan nimi enne tulevasta treeniviikosta?

Fisuilua

Muistan joskus nuorena lukeneeni aistien adaptoitumisesta lukion psykologian tunnilla. Kyseessähän on lyhykäisyydessään sanottuna aistien tottuminen ärsykkeeseen niin ettei huomion kiinnittäneeseen asiaan enää hetken päästä kiinnitä mitään huomiota. Otetaan havainnollistavaksi esimerkiksi kesäinen sunnuntai maaseudulla. Ajat fillarilla ja yhtäkkiä nenään tunkee aivan valtava eläinpaskan haju. Köhit kurkkuasi jokusen tovin ja sitten alat ajattelemaan muita asioita. Yhtäkkiä et enää havainnoi hajua; olet tottunut siihen, vaikka ympärillä haisee edelleen sonnalle.

Rupesin viikolla kelailemaan että voisiko kyseisen adaptaatiojutun rinnastaa myös uintiin? Uinnissa harvemmin tulee kahlailtua paskanhajussa, mutta tarkoitan tässä lähinnä sitä, että kun viikkoon ottaa tarpeeksi paljon uintia, niin alkaako kroppa adaptoitumaan uintiärsykkeisiin? Tuleeko hengittämisestä rennompaa? Alkaako olkapäät ja ojentajat tottumaan käsivetoihin niin etteivät enää väsy niin herkästi? Alkavatko jalat kellumaan kuin autopilotilla? Ehkäpä.

Mulla uinti on "triathlonurani" aikana ollut se akilleen kantapää. Olen lähtenyt liikkeelle kolme vuotta sitten nollatasosta, eli kroolia sain uitua yhtäjaksoisesti 25m ja rintaa pääsi jotenkin eteenpäin. Kroolaus näytti lähinnä siltä kuin vedessä olisi käyty eloonjäämistaistelu piraijoita vastaan. Ja siltä se myös tuntui kun altaanmitta uintia oli takana. Vaikka tässä on nyttemmin opiskeltu tekniikkaa, kroolikilometrejä on takana satoja jne., niin en edelleenkään koe vettä elementtinä mitenkään kotoisaksi. En vieläkään osaa jaksottaa hengittämistäni siten että uinti tuntuisi rennolta, jalkoja pitää välillä "komentaa" pysymään ylhäällä ja muutenkin uinti tuntuu vaan HANKALALTA etenemismuodolta.

Adaptaatioon siis. Tällä viikolla tuli käytyä neljä kertaa hallilla. Maanantaina tekniikkapainotteista, keskiviiikkona PK-uintia (10x250m 40s. tauoin), perjantaina voimaa (lyhyet vetosetit 3x25 kolmesti) ja lauantain kirsikkana kakun päällä oli tonnin ennätyskoe. Maanantaiuinti tuntui totutun nihkeältä, mutta keskiviikkona tapahtui jotain outoa. Ehkäpä maanantain tekniikkatreeni pullarilla toi vihdoin käsivetoon sen kolme vuotta etsityn läpimurron, nimittäin keskiviikon pitkällä uinnilla meno tuntui helpommalta kuin koskaan. Edelleen uinti oli etenemismuotona hankala, mutta 2,5km uituani tuntui että samanlaisen pätkän olisi voinut vetää vielä toisenkin perään. Läpimurto vai adaptaatio? En tiedä, mutta tyydyin kuitenkin loppuverryttelyyn ja kokemuksesta saatuun euforiseen oloon.

Perjantaina ohjelmassa oli herkistelyä lyhyen voimatreenin muodossa (helppoa) ja lauantaina olikin ohjelmassa dippi Hervannan kolera-altaaseen tonnin ihmiskoetta varten. Tarkoituksena kokeessa oli kellottaa tonni maagisen 20 minuutin rajan alle. Luottamus rajan alittamiseen oli kova, uintireseptorinihan olivat adaptoituneet huipputikkiin viikon kolmen aikaisemman uintikerran ansiosta. 

No, ei se kuitenkaan helppoa ollut. Pieni potkusetti ja muutama altaanmitta vaparia lämmittelyiksi, sitten menoksi. Eka 100 meni helpon tuntuisesti, n. 200 kohdalla alkoi hengityksen jaksottaminen vuoropuolilta sakkaamaan. 250 jälkeen uskalsin katsoa kelloa ensimmäisen kerran. 4:50, eli hienosti aikataulussa mentiin. Tästä helpottuneena uskalsin relata hieman ja pyrin kiinnittämään kaiken huomioni tekniikkaan, tehoa kuitenkaan heikentämättä. 500 kohdalla alkoi mies olemaan kohtuullisen puhki, siinä oli myös seuraava aikatsekkaus. Kello näytti 9:46, eli tahti oli hieman heikentynyt mutta edelleen olin 20 minuutin alitusvauhdissa. Tästä suivaantuneena pistin hieman lisää pökköä, josta seurauksena varsinkin hengitystekniikka alkoi taas sakkaamaan. 700 eteenpäin uinti oli aika blackouttia, katkinainen mies yritti taistella jälleen piraijalaumaa vastaan, tällä kertaa uintiliikkeitä mukaillen. Adaptaatiota tai ei, Garmin pysähtyi lopulta aikaan 19:29 ja olin taas hetken onnesta soikea.

Yhteenveto w11/2013

Ma: Sali, yläkroppa (45min), uintitekniikkaa (45min).
Ti: Lepo.
Ke: Pitkä uinti (1h 5min).
To: Juoksua matolla alkuverrana (21min), salilla jalkatreeni (52min).
Pe: Uinti, voimatreeni (42min).
La: Uinti, ennätyskoe + verrat (36min), Hiihto vapaa (44min).
Su: Kevyttä juoksua (35min).

Yht: 6h 25min

Mind over all

VauhtiKestävyys (VK) -treenit palasivat tällä viikolla ohjelmaan. Ideana jatkossa on se, että viikkoon mahtuisi ainakin yksi tällainen juoksu ja trainerilla/fillarilla sama juttu. Olen tainnut VK-sykkein juosta tai pyöräillä viimeksi syyskuussa öbaut puoli vuotta sitten, joten onhan tuo jo aikakin. 

Into oli maanantain levon jälkeen niinkin kova että päätin heti tiistaina ottaa härkää sarvista kiinni ja pajauttaa n. puolen tunnin VK-siivun juosten. No, kuinkas tässä sitten kävi? Tuntuipa PAHALTA. Ensimmäiset viisi minuuttia siivusta meni siihen että sain sykkeet targettiin ja juoksu tuntui ihan ookoolta. Kymmenen minuutin kohdilla alkoi maitohapot jylläämään reisissä, ja mieleen hiipi että jaksanko edes puolta tuntia tällä tahdilla. Vartin kohdilla aloin miettimään että josko lyhentäisi tämän siivun keston pariinkymmeneen minuuttiin. Reisistä kuului kuorolauluna hoosianna ja pohkeet ja akillesjänteet komppasivat rytmiä patarummuin. Luonto ei kuitenkaan antanut periksi ja hammasta purren sain siivun vedettyä. Mind over all.

Keskimääräiseksi tahdiksi tuli 4:57/km. Alkupuoli juoksusta kulki n. 4:20 tahdilla ja loppua kohden tahti hiipui yli viiden minuutin. Lienee tarpeetonta mainita että sykkeet tekivät päinvastoin. Kokemus tästä treenistä oli herättävä. En ollut yllättynyt lopputuloksesta mihinkään suuntaan, mutta nyt tiedän ainakin sen millä tasolla vauhtikestävyyteni ja voimantuotto jaloissani on. Huonolla. Mutta sehän ei merkkaa mitään jos kaatuu, vaan se että nousee takaisin ylös.

Yhteenveto w10/2013

Ma: Lepo.

Ti: VK-juoksu verryttelyineen (54min), salilla yläkroppaa (52min).

Ke: Uinti: potkuja, pullaria ja normiuintia (1h 15min).

To: Hiihto vapaa (1h 1min), vatsalihastreeni (8min).

Pe: Juoksu peekoota (1h 12min).

La: Uinti: potkut + 6x300m potkutekniikkaa varioiden (55min), VK/voima trainerilla (37min).

Su: Hiihtopitkis vapaalla (2h 24min).

Yht. 9h 18min

Peruskuntokauden toinen neljän viikon osio loppuu ensi viikon lepo/testiviikkoon. Ajattelin edetä uintipainotteisesti, josko hallille pääsisi jopa neljä kertaa viikon aikana. Tonnin uintitestissä yritetään maagista 20 minuutin alitusta. Se on mulle tosi kova juttu jos onnistuu. Ja onnistuuhan se.

Pitkisviikko

Ylämäkirasti

Tällä viikolla tuli määrää jo kohtalaisesti. Viikkoon mahtui jopa kolme pitkistä, joista pisin tuli suhattua maastopyörällä. Ko. lenkillä tuli mm. heitettyä "ritolat" kyljelleen lumiseen alamäkeen (tietenkin sellaiseen kohtaan missä alla oli pelkkää jäätä, auts) ja yksi pahempi suunnistuspummi jossain päin Pirkkalaa. Tuloksena suunnitellusta kahden tunnin lenkistä tuli yli kolmetuntinen. No, olipa hyvä keli mennä, tosin ajoittainen vesisade ei ollut kivaa. Niin ne kelit muuttuu, tätä kirjoittaessa pakkasta on -20 astetta. Perusasioiden äärelle tuli palattua myös juoksun suhteen, kilometrejä kertyi mukavasti jo yli 25. Perinteisellä hiihtäen tuli hiihdettyä myös jokatalviseksi perinteeksi muodostunut Taivalpirtin lenkki, josta myös viereinen ylämäkikuva.

Hiihdon suhteen kilometrit tälle talvelle ovat hävettävän alhaiset, n. 250. Tänään olisi ollut Pirkan hiihdossa 45 lisäkilometriä tarjolla. Ei pystyny. Taitaa olla talven tavoitteen, 500 hiihtokilometrin suhteen aika tekeminen.

Yhteenveto w9/2013

Ma: Hiihto perinteinen pitkis (1h 52min), Uintitekniikkaa pullarilla (55min)
Ti: Lepo
Ke: Juoksu PK (57min), Salilla yläkroppa (1h)
To: MTB-pitkis (3h 2min)
Pe: Salilla yläkroppa (53min), Uintitekniikkaa (43min)
La: Juoksu PK-pitkis (1h 38min)
Su: Trainerilla palauttavaa + spinnauksia (42min), lihaskuntoa (23min)

Yht: 12h 5min