sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Fisuilua

Muistan joskus nuorena lukeneeni aistien adaptoitumisesta lukion psykologian tunnilla. Kyseessähän on lyhykäisyydessään sanottuna aistien tottuminen ärsykkeeseen niin ettei huomion kiinnittäneeseen asiaan enää hetken päästä kiinnitä mitään huomiota. Otetaan havainnollistavaksi esimerkiksi kesäinen sunnuntai maaseudulla. Ajat fillarilla ja yhtäkkiä nenään tunkee aivan valtava eläinpaskan haju. Köhit kurkkuasi jokusen tovin ja sitten alat ajattelemaan muita asioita. Yhtäkkiä et enää havainnoi hajua; olet tottunut siihen, vaikka ympärillä haisee edelleen sonnalle.

Rupesin viikolla kelailemaan että voisiko kyseisen adaptaatiojutun rinnastaa myös uintiin? Uinnissa harvemmin tulee kahlailtua paskanhajussa, mutta tarkoitan tässä lähinnä sitä, että kun viikkoon ottaa tarpeeksi paljon uintia, niin alkaako kroppa adaptoitumaan uintiärsykkeisiin? Tuleeko hengittämisestä rennompaa? Alkaako olkapäät ja ojentajat tottumaan käsivetoihin niin etteivät enää väsy niin herkästi? Alkavatko jalat kellumaan kuin autopilotilla? Ehkäpä.

Mulla uinti on "triathlonurani" aikana ollut se akilleen kantapää. Olen lähtenyt liikkeelle kolme vuotta sitten nollatasosta, eli kroolia sain uitua yhtäjaksoisesti 25m ja rintaa pääsi jotenkin eteenpäin. Kroolaus näytti lähinnä siltä kuin vedessä olisi käyty eloonjäämistaistelu piraijoita vastaan. Ja siltä se myös tuntui kun altaanmitta uintia oli takana. Vaikka tässä on nyttemmin opiskeltu tekniikkaa, kroolikilometrejä on takana satoja jne., niin en edelleenkään koe vettä elementtinä mitenkään kotoisaksi. En vieläkään osaa jaksottaa hengittämistäni siten että uinti tuntuisi rennolta, jalkoja pitää välillä "komentaa" pysymään ylhäällä ja muutenkin uinti tuntuu vaan HANKALALTA etenemismuodolta.

Adaptaatioon siis. Tällä viikolla tuli käytyä neljä kertaa hallilla. Maanantaina tekniikkapainotteista, keskiviiikkona PK-uintia (10x250m 40s. tauoin), perjantaina voimaa (lyhyet vetosetit 3x25 kolmesti) ja lauantain kirsikkana kakun päällä oli tonnin ennätyskoe. Maanantaiuinti tuntui totutun nihkeältä, mutta keskiviikkona tapahtui jotain outoa. Ehkäpä maanantain tekniikkatreeni pullarilla toi vihdoin käsivetoon sen kolme vuotta etsityn läpimurron, nimittäin keskiviikon pitkällä uinnilla meno tuntui helpommalta kuin koskaan. Edelleen uinti oli etenemismuotona hankala, mutta 2,5km uituani tuntui että samanlaisen pätkän olisi voinut vetää vielä toisenkin perään. Läpimurto vai adaptaatio? En tiedä, mutta tyydyin kuitenkin loppuverryttelyyn ja kokemuksesta saatuun euforiseen oloon.

Perjantaina ohjelmassa oli herkistelyä lyhyen voimatreenin muodossa (helppoa) ja lauantaina olikin ohjelmassa dippi Hervannan kolera-altaaseen tonnin ihmiskoetta varten. Tarkoituksena kokeessa oli kellottaa tonni maagisen 20 minuutin rajan alle. Luottamus rajan alittamiseen oli kova, uintireseptorinihan olivat adaptoituneet huipputikkiin viikon kolmen aikaisemman uintikerran ansiosta. 

No, ei se kuitenkaan helppoa ollut. Pieni potkusetti ja muutama altaanmitta vaparia lämmittelyiksi, sitten menoksi. Eka 100 meni helpon tuntuisesti, n. 200 kohdalla alkoi hengityksen jaksottaminen vuoropuolilta sakkaamaan. 250 jälkeen uskalsin katsoa kelloa ensimmäisen kerran. 4:50, eli hienosti aikataulussa mentiin. Tästä helpottuneena uskalsin relata hieman ja pyrin kiinnittämään kaiken huomioni tekniikkaan, tehoa kuitenkaan heikentämättä. 500 kohdalla alkoi mies olemaan kohtuullisen puhki, siinä oli myös seuraava aikatsekkaus. Kello näytti 9:46, eli tahti oli hieman heikentynyt mutta edelleen olin 20 minuutin alitusvauhdissa. Tästä suivaantuneena pistin hieman lisää pökköä, josta seurauksena varsinkin hengitystekniikka alkoi taas sakkaamaan. 700 eteenpäin uinti oli aika blackouttia, katkinainen mies yritti taistella jälleen piraijalaumaa vastaan, tällä kertaa uintiliikkeitä mukaillen. Adaptaatiota tai ei, Garmin pysähtyi lopulta aikaan 19:29 ja olin taas hetken onnesta soikea.

Yhteenveto w11/2013

Ma: Sali, yläkroppa (45min), uintitekniikkaa (45min).
Ti: Lepo.
Ke: Pitkä uinti (1h 5min).
To: Juoksua matolla alkuverrana (21min), salilla jalkatreeni (52min).
Pe: Uinti, voimatreeni (42min).
La: Uinti, ennätyskoe + verrat (36min), Hiihto vapaa (44min).
Su: Kevyttä juoksua (35min).

Yht: 6h 25min

2 kommenttia:

  1. Onnittelut hienosta ennätyksestä! Mielenkiinnolla seurailen uintikehitystäsi, aloitettuani vaparitekniikan opettelun viime kesänä - ja unelmoin parhaillaan 21 minuutin alituksesta tonnin aikakokeessa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Vielä kun tuon 19 minuuttia saisi puhki, niin voisi lähteä hyvillä mielein kesän koitoksiin! Kiva kuulla että on muitakin harrastajia joilla on uintihaastetta. :-) Ei kun tsemppiä!

      Poista