sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Teemaviikot

Tämän viikon teemana oli juoksussa vitosvaihteen löytäminen. Viime viikkoina juoksussa ongelmana on lähinnä ollut se, että juoksu on tasapaksun tuntuista ja sykkeitä ei meinaa saada nousemaan ana-kynnyksen yläpuolelle millään. Viikolla tuli sittemmin kokeiltua juoksun saralla vähän kaikenlaista: vauhtileikittelyä, peruskuntopitkistä, pitkiä vetoja jne. Torstaina tehdyssä vetotreenissä alkoi vihdoin tuntumaan, että nyt karstat alkavat palamaan. Harjoitteena oli Hervannan urheilukentällä tehdyt 5x800 vedot 2min kävelypalautuksin. Nätin näköinen kuva tuli sykkeistä, kuten alempaa huomataan.


Nyt olisi tasan kaksi viikkoa jäljellä Voimarinteen karkeloihin. Peruskunnolle ei tässä vaiheessa voi enää tehdä mitään muuta kuin pilata yliyrittämisellä, joten jäljellä oleva aika pyhittyy tästedes lyhyille kilpailunomaisille harjoitteille. Uintia pitäisi vielä yrittää jumpata josko siinä saisi vielä vähän kehitystä aikaan. Se taitanee olla ensi viikon teema. Harmi vaan että järvivesi tuntuu olevan tällä hetkellä ihan jäätävässä moodissa. Onneksi kuitenkin lupailevat hellekelejä tiistaista alkaen.

Yhteenveto w25/2013:

Ma: Juoksu: vauhtileikittely (56min), vatsatreeni (8min).
Ti: Juoksu: PK-pitkis (1h 15min).
Ke: Uinti hallissa märkäpuvulla ja ilman (45min).
To: Juoksu 5 x 800 vedot (1h 1min), vatsatreeni (10min).
Pe: Lepo.
La: Avovesiuinti märkäpuvulla (18min), vatsatreeni (8min).
Su: Kisavauhtinen yhdistelmä 84km py + 6km ju (3h 7min).

Yht: 7h 48min.

maanantai 17. kesäkuuta 2013

How do you carry?

En ole koskaan käynyt ihmeellisellä Pohjois-Amerikan maaperällä. Mitä kuitenkin olen medioita seuratessa ymmärtänyt, niin ihmiskunta siellä ei olekaan peräisin kauniista ja rohkeista, eikä välttämättä kaikkein fiksuintakaan. Olen kuitenkin syntynyt Nurmossa, joka sijaitsee Suomen Texasissa, joten ehkäpä tuolla ei ole järkeä lähteä käymäänkään. Ei mennä merta edemmäs kalaan. Asiasta avaustekstiin. Vapaasti suomennettuna otsikko menee "Kuinka sinä kannat?". Törmäsin otsikon mukaiseen keskusteluketjuun vierailemalla jenkkilän triathlon-aiheisella foorumilla, osoitteessa slowtwitch.com

Ketjussa jenkit keskustelevat asiallisesti miten lähestyä yhtä kriittisimmistä ongelmista pyöräilyssä: aseen kantamista. Lyhyesti tiivistettynä, ketjun avaaja kyselee, miten foorumilaiset ovat harjoitelleet pyöräillessä ampumista ja miten aseen saa kätevästi kulkemaan pyöräillessä mukana? Jälleen yksi eläköönhuuto amerikkalaiselle yhteiskuntajärjestykselle! Halutessa voit käydä lukemassa ketjua tuolta. Täällä ei onneksi ole ainakaan vielä tullut vastaan kyseistä ongelmaa. Tosin ehkäpä autoilijoiden tööttäily ja kiilailu vähentyisi jos selässä riippuisi katkaistu haulikko? 

Tai pumppuhaulikko, eli haulikko jossa on... ...Integroitu pyörän pumppu! Ja ei kun patenttihakemus toimistoon...

Viime viikolla liikuntasuoritteet jäivät kovin vähäisiksi. Pirkan pyöräilystä toivuin pari päivää jonka jälkeen viikko aukesi märkäpuku-uinnilla. Nokialla on Vihnusjärvellä hyvä systeemi. Triathlonteamin puuhamiehet ovat käyneet upottamassa järveen poijuja määrävälein, ja näitä eri tavoin kiertämällä saa periaatteessa harjoiteltua kaikkia triathlonin matkoja. Tuli innostuksissa lenkitettyä reipas 2km

Jos tässä tällä hetkellä ajetaan triathlonpainotteisia osalajeja omalta kohdaltani laittamaan nippuun, niin fillari tuntuu kulkevan tällä hetkellä kaikkein parhaiten. Sen suhteen treenaaminen tällä hetkellä on lähinnä ylläpitävää, koska alan olemaan jo tyytyväinen kesän vauhteihin. Sunnuntaina yhdistelmätreenissä vaihdoin pässinsarvet sonni-mallisiin ja vauhtia piisasi hienosti. PK/VK -sykkeillä mennessä keskarit oli reilut 33km/h, eli tuo pitäisi riittää pyörässä Voimarinteellä 5h alitukseen. Juoksussa pitäisi vielä saada yksi vaihde lisää, mutta se on kuitenkin jokseenkin tyydyttävällä tasolla. Märkkisuinti on selkeä murheenkryyni. Suunnistus sakkaa, eikä uinti tunnu olevan teknisestikään hyvää. Ajattelin tällä viikolla kokeilla treeniä, jossa menen uimahalliin kelailemaan joksikin aikaa pullarilla tekniikkaa kuntoon, ja sen jälkeen vedän makkarankuoren päälle, yrittäen pitää tekniikan kasassa. Jotenkin tuo tekniikkapuoli tuntuu olevan aina hakusessa kun järvessä tulee kelailtua. Ehkä se tuollaisen treenin kautta löytyisi.

Voimarinteeseen on alle 3 viikkoa. Viimeinen tehoviikko ennen keventelyä käsillä!

Yhteenveto w24/2013

Ma: Lepo.
Ti: Lepo.
Ke: Uinti märkäpuvulla (48min).
To: Lepo.
Pe: Kevyt juoksu (40min), vatsatreeni (5min).
La: Lepo.
Su: Yhdistelmä: U: 1km (21min) / P: 38km (1h 9min) / J: 6km (30min).

Yht.: 3h 33min.

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Tuomiopäivä

Lähtösekoilua
Tänään se koitti. Pirkan pyöräilyn pitkä 215km lenkki 34km/h keskinopeusryhmässä. Sain aikaisemmin tänä vuonna päähänpistona ilmoittautua ko. ryhmään ihan vain kokeillakseni rajojani. Historiasta sen verran, että viime vuonna noutaja tuli 32km/h ryhmässä viimeisen 20 kilometrin kohdilla. Mietiskelin että koska todennäköisesti nykykunnossa tuo 32km/h menisi läpi ihan ok, niin kokeillaanpa tänä vuonna jotain vähän haastavampaa. 

En ole koskaan ollut mikään aamuvirkku. Suoraan sanoen ihmettelen ihmisiä, jotka lähtevät aamulla (virkeinä!) suoraan sängystä juoksulenkille. Olen kokeillut tuota kahdesti. Voi olla ettei kolmatta kertaa edes tule. Urheilla pystyy aina, mutta aamulla liha ei vaan tottele kuria. Täten aikainen lähtöaika (klo 7:02) epäilyttikin kampien pyörittelyn suhteen.

Nukkumaan meno venyi tuttuun tyyliin puolen yön jälkeen. Kello soitti aamulla iloisesti klo 6:01 (olen heräämisen suhteen minuuttikikkailija), ja raihnainen ruho heräsi viiden tunnin yöunien jäljiltä tärkeään päivään. Luojalle kiitos, ulkona näytti kelin suhteen oikein hyvältä. Aamutoimet nopsasti pulkkaan, fillari ja kamat heittämällä autoon ja ei kun Hakametsän hallille lähtöpaalun alle.

Eipä siinä kauaa nokka ehtinyt tuhista kun sireeni soitti meidät matkalle. Ryhmässä oli itseni mukaan lukien n. 40 polkijaa. Kaikki näyttivät pyöräilijöiltä. Mitenkähän tässä käy (?), pohdiskelin. Olin kerrankin lähdön suhteen tutkalla ja sain paikkani heti vetoporukan peesiin. Ajattelin, että tuossa voisi päästä jopa itsekin vierailemaan "telaketjuun", mikäli suosivat kierrätystä. Tämä olikin hyvä ratkaisu. Ryhmässä ajaminen ensimmäisessä kolmanneksessa oli helppoa ja pääsin jo ensimmäisen kymmenen kilometrin kohdilla vetoporukkaan. Paukkuja tuntui riittävän aamuvirkulla.

Telaketju pelitti hienosti, ja tunkua sinne tuntui riittävän muussakin porukassa. Reilun tunnin ajamisen jälkeen katselin että meitä on ketjussa jo n. 15 henkeä. Sykkeet pyöri PK ylärajoilla ja päätin, että poistun vetoringistä, koska porukkaa oli enkä haluaisi toistaa viime vuoden totaalikatkeamista. Lisäksi jo aikaisemmin viikolla oikuttelemaan alkanut vasemman jalan pohje alkoi antaa merkkejä ryttyilystä. Sain paikan porukan keskiosasta, ja ajelin siinä parikymmentä kilometriä ensimmäiselle huoltopisteellemme, Hämeenkyrön kehäkukalle asti.

Keskiporukassa ajaminen oli lähinnä ajovälien ja edellä menevän kaverin takarenkaan kyttäämistä. Muuten pyörä meni eteenpäin kuin itsekseen. Lössissä on voimaa, sanoi Servon Martti. Alamäet tuottivat eniten ongelmia. En tiedä onko se fillarista vai äijän painosta kiinni, mutta joka kerta kun lähdettiin mäennyppylältä alas, niin tuntui että mun hampaat on hyvin pian edellä ajavan kaverin takakumissa ellen jarruta. Ja jarruakaan ei uskaltanut kovin hanakasti painaa, kun takana on parikymmentä kaveria kasassa jos teen äkkiliikkeitä. Joku jossain välissä kommentoikin, että mun peesissä on tosi hankala ajaa kun teen sivuttaisliikettä koko ajan. Kiitos ja anteeksi, yritän parantaa tapani. Ajaminen oli siis fyysisesti helppoa mutta teknisesti vaikeata. Sykkeet taisivat tällä kohdalla ajaessa olla koko reissun alhaisimmat.

Ihmettelin hieman ensimmäisen taukopaikan äkkinäisyyttä, sen tullessa vastaan jo n. 50 kilometrin ajon jälkeen. Jälkeenpäin syy selvisi: ryhmän kippari oli luultavimmin ottanut selvää taukopaikkojen tarjonnasta, sillä Kehäkukan taukopaikalla tarjoiltiin mm. suklaata ja geelejä. Hyvää settiä. Fazerin sininen oli ihan parasta, kiitos siitä. Tauolta lähdettäessä päätin, että kokeillaanpa välillä miltä ajaminen tuntuu takaporukassa.

No eihän se hyvältä tuntunut. Takajoukoissa sai kunnon opetuksen haitariliikkeestä: kun tuli ylämäki, niin puoliväliin asti sai ajaa normaalisti. Sen jälkeen vauhti tyssäsi aina kun seinään. Sitten kun mäen päälle päästiin, niin etujoukko oli ottanut jo vauhdin takaisin päälle ja seurauksena oli että sai kiihdyttää täyteen vauhtiin hampaat irvessä. Alamäen puolivälissä sai aina vetää liinat kiinni, koska kärki veti sadan metrin päässä jo huomattavasti hiljempaa alamäen loputtua. Tämä oli toisaalta treenin kannalta ihan hyvä vaihtoehto: sai välillä vetää parinsadan metrin tempopätkiä hampaat irvessä. Taloudellisesta näkökulmasta ajaminen oli kylläkin aivan tuosta jo edellä mainitusta soittimesta. Haitarista siis.

Muroleessa
Toinen ja samalla viimeinen taukopaikkamme oli Muroleessa. Tarjolla oli mm. mustikkasoppaa ja leipiä suolakurkkukoristuksin. Oli ihan mukava saada välillä kiinteää ruokaakin naamariin. Tauolle saavuttaessa tuntui että voimia oli jäljellä ihan hyvin, ja mietiskelin että missä sitä saisi pahiten runtua kun taas lähdettäessä aletaan muodostamaan parijonoa. Kyllähän tästä(kin) pitäisi vielä jonkinlainen kärsimysnäytelmä saada! 

Päätin jäädä ihan porukan hännille, peräpäässä kun tuntui tuota liikettä saavan riittämiin. Ja saihan sitä. Edelliseen paikkaan verrattuna ajaminen oli teknisesti ehkä piirun verran helpompaa, koska ihan perällä porukka alkoi rakoilemaan jokseenkin enemmän. Fyysisessä mielessä nopeita sprinttejä tuli enemmän ja ne olivat hieman pitempiä.

Maali!
Ennen reissua mietin, että mahtaakohan maali tulla vastaan tänään. Ennakkopeikkoilut osoittautuivat onneksi turhiksi. Mietiskelin jopa viimeisellä suoralla Hakametsää kohti, että kuinkahan pitkä matka tällä vauhdilla pitäisi pyöräillä, että kunto loppuisi. Päädyin siihen että ainakin 134 km klassikon olisi voinut vielä vetää kylkeen. En kuitenkaan lähtenyt kokeilemaan. 

Maalipaalu tuli vastaan ajassa 6h 9min. Tässä jälkeä reissusta. Ryhmän keskinopeus oli lopulta 35km/h! Sykkeistä on kiva tehdä vertailua. Viime vuonna keskisyke 32 -ryhmässä oli 153. Tänä vuonna avg. 136, max 157. 

Jonkinlaista kehitystä on siis fillariin vuoden aikana tullut. Ensi viikolla pyöräily taitaa jäädä sivuosaan, juoksua pitäisi alkaa pikkuhiljaa lisäämään ennen Voimarinteen kinkereitä. Harmi vaan että vasurin pohje tuntuu vähän huonolta. Ei tunnu venähtäneelle tai ole muuten kipeä, tuntuu vaan jotenkin puutuneelle. Tämänpäiväinen ei varmaankaan parantanut sitä. Josko sitä saisi ensi viikolla lepoviikon kunniaksi jonkun hieromaan.

Yhteenveto w23/2013

Ma: Triathlon sprinttiharkkakisa + verryttelyt (50min).
Ti: Lepo.
Ke: Pyöräily: useita n. 1km tempovetoja (1h 32min), vatsatreeni (10min).
To: Uinti (40min), juoksu (30min).
Pe: Lepo.
La: Kevyt pyöräily (1h 30min).
Su: Pirkan pyöräily (6h 9min), kevyt juoksu päälle (11min).

Yht: 11h 32 min.


maanantai 3. kesäkuuta 2013

Kuin raikulipoika

Tänään harkkakisailtiin triathlonin merkeissä. Triathlonteam 226 järjestää tänäkin kesänä Nokialla sprinttitriathlonin harkkakisoja, joihin yritän aina tilanteen mukaan osallistua. Vaikka en sprinteistä erityisesti tykkääkään, niin noista saa kuitenkin sitä tärkeää kilpailukokemusta. Tarkoituksenani oli alun perin mennä matka "puolikaasulla", vasen pohje kun alkoi väittämään vastaan viikonloppuna. No, eihän siitä mitään tullut. Aina kun lappu on rinnassa niin jotenkin sitä vaan pitää yrittää antaa kaikkensa. Ja niin tälläkin kertaa.

Uinti 300m: Tämä oli ihan tuttua pesukonetta. Vaikka viime aikoina on ennätykset paukkuneet uimahallissa, niin olen silti huono uimari. Kesän avovesiuintikokemus oli starttia ennen tasan nolla, joten pientä suunnistuspummia tuli matkalla myös. Pari kertaa tuli hörpättyä myös Vihnusjärven vettä, joka oli oikein maukasta. Ensimmäiset 200m tuli pääosin räpiköityä kuin merihädässä, viimeisellä satkulla sain taas sisäisen herätyksen: "Hei! Täähän oli tekniikkalaji." Aloin kiinnittämään huomiota liukuun ja rupesin ottamaan hieman rauhallisemmin. Tuntui että vauhti pysyi suunnilleen samana, ja uintiin tuli hieman sitä kuuluisaa rauhallisuutta. Rantauduin kohtuu hyvissä voimissa, tosin huonomman kolmanneksen mukana. Uintiaika 5min 27s. Sijoitus 21/36.

Fillari 9km: Kisainfossa peloteltiin, että fillarireitillä on joku muutaman metrin tosi paha pätkä, jossa on tyyliin irtokiviä, soraa, nauloja, napalmia ja telamiinoja. No ei ollut. Tuo "paha" pätkä sattui reitin jälkimmäiselle puoliskolle, jossa oli risteysalueella puomit ja n. 2m pätkä hienojakoista soraa. Tuon pystyi ajamaan fillarin selässä ihan komeasti. Eka puolisko tuosta Vihnusjärven kiertävästä reitistä on pääosin kiipeämistä, ja tässä otin muutaman päänahan. Tokalla puoliskolla ei sitten enää ketään näkynytkään ja ajaminen meni lähinnä kisaamiseksi itseä vastaan. Ihan ok fiilikset fillarista, vaikka tuolla tokalla puoliskolla tuo sorapaikka vei hieman vauhteja kun tuli lähestyttyä tietyötä ylivaroen. Lisäksi vaihtopaikan lähestyminen tuli otettua varovasti, kun kokeilin miten pyöräilytossut lähtee jalasta pyörän selässä. Lähtihän ne. Pyöräaika 17min 13s. Sijoitus 15/36

Juoksu 3,5km pururadalla: Tää on aina ollut hieno paikka juosta. Puoli kilometriä saa juosta kohtuu tasaista ja sitten lähtee! Ylämäki, alamäki, ylämäki, alamäki kuten Leevin biisissä lauletaan. Ja nuo mäet on MÄKIÄ. Pari kilometriä tätä kun on menty, niin voidaankin siirtyä jo kertosäkeen loppuun: "Pilsneriä en ota enää ikinä!". 

Juoksu tuntui jotenkin päivän heikoimmalta annilta. Tuntui että vaikka yritti täysiä juntata, niin kunnon vauhtia ei saanut päälle. Sykkeitä ei saanut nousemaan. Tämä on vaivannut tänä keväänä yleisemminkin. Vaikka yrittää saada koneen käymään anaerobisella alueella, niin kroppa pistää vastaan, ja sykkeet saa juuri ja juuri nostettua kynnyksen yli. Kai siellä pumpussa on joku takaiskuventtiili, joka miettii että "Nyt on pakko himmata ennen kuin tuo hullu tappaa ittensä!". Olen kuullut että jos peruskuntokaudella hinkkaa PK-lenkkejä oikein huolella, niin sykkeet saattavat käyttäytyä juuri tuolla tavalla. Luulisin että tuo on juurikin edellä mainittua. En jaksa ylikuntosyndroomaankaan näillä treenimäärillä uskoa. No, joka tapauksessa juoksu ei ollut kummoinen. Kukaan ei tullut ohi, enkä ketään ohittanut. Poikki olin silti maalissa. Juoksuaika 15min 55s. Sijoitus 15/36.

Jotenkin sitä aina palaa maan pinnalle tuloksia katsellessa. Nytkin tuntui, että pyörä pelasti tänään paljon. Katin kontit. "Kuuma ryhmä" veti järjestään alle 15min pyöräaikoja, eikä tuolla meikäläisen ajalla pääse edes kymppisakkiin. Töitä tässä näköjään on edelleen tehtävä.

Yhteenveto w22/2013

Ma: Juoksutekniikkaa (50min), kuntopiiri (10min), uintitekniikkaa (50min).
Ti: Pyöräily: reipas PK + ylämäet täysiä (2h 1min).
Ke: Lepo.
To: Pyöräily: kanuunalenkki tempohengessä (2h 10min), vatsatreeni (8min).
Pe: Juoksu: reipas PK (45min).
La: Juoksu: TV-kova (55min).
Su: Yhdistelmä: pyörä (3h 7min) + juoksu (10min).

Yht. 11h 6min.