tiistai 20. elokuuta 2013

Masokismimatkailua Peräseinäjoella

Kisakone telineissä.
Peräseinäjoki. Paikka jota luoja läpsäisi avokämmenellä. Tämä pitäjä sopi minulle erittäin hyvin paikaksi kesän viimeiseen triathlonkoitokseen. Kisana oli 17.8. järjestetty Kalajärvi Triathlon, jossa mittelin kuntoani puolimatkan triathlonissa (1.9km U / 90km P / 21.1km J). Kisakyläksi valikoitui vanhempieni asunto Seinäjoella, jonne linnoittauduimme kera perheen jo perjantai-iltana valmistelemaan lauantain koitosta. 

Ihan kommervenkeittä eivät valmistelut olleet menneet, sillä fillaria kasatessani huomasin jättäneeni aerojuomapullosta pillin kotiin Tampereelle. Damn it! Ko. juomapullo on siitä erinomainen keksintö, että ajaessa ei tarvitse venkoilla käsin juomapulloja telineistä, vaan saa keskittyä ajamiseen ja imailla siinä samassa mehua suuhun. Onneksi isältäni löytyi konsti tähän(kin) ongelmaan: mehupilli ja jesari. Ei välttämättä ihan trendikkäimmän näköinen keksintö, mutta kohtalaisesti toimiva kuitenkin. Innostuin tästä keksinnöstä välittömästi niin, että rekrytoin isän huoltojoukkoihin! (Taisi kyllä oikeasti olla isän oma aloite)


Aeropullo komealla pillillä varustettuna.
Perjantai-iltana tuli vedettyä vielä pieni herkistely pyörän testailun muodossa ja pieni juoksu päälle. Hyvältä tuntui, ja fiilis oli luottavainen lauantaita kohtaan. Forecaa illalla tutkiessani, meteorologi Föhr koppalakkeineen lupaili melkoista säätä lauantaille. Startin aikaan olisi luvassa heikkoa sadetta, joka sittemmin etenisi päivän mittaan rankkasateeksi. Päivän ylin 17 astetta. Optimikelistä kaukana, mutta minkäs teet.

Aamupalan ja -toimien jälkeen startattiin Kalajärvelle n. klo 9:00, ja kisapaikalle saavuttiin n. 9:30. Oikein ihmetytti että olin ensimmäisten joukossa paikalla. Harvinaista minulle; taisi olla kylläkin huoltojoukkojen ansiota tämäkin. Kävin hakemassa numerolaput kisakansliasta ja sen jälkeen kamoja tunaamaan. Asettelin pyöräni "kuuman ryhmän" paikoille, kohtalaisen eteen vaihtoalueella. Kisainfo alkoi kymmenen maissa, jossa kävin kuuntelemassa viimeisimmät tiedot reitin ja muun suhteen. Järjestäjillä oli ongelmaa uintireitin kanssa, koska kova tuuli oli siirtänyt poijujen paikkoja yöllä. Olivat sillä hetkellä poijuttamassa rataa uusiksi järvellä. Pääsin myös kisan tuomaristoon mukaan, kun kisan ylituomari, ja itsensä maailman paskamaisimmaksi peesivalvojaksi tituleerannut Marko Selin nakitti (kiitos, Marko!) minut kilpailijoiden edustajaksi tuomarineuvostoon. No, eipä tuo paha nakki ollut, kun mitään ei tarvinnut tehdä.


Kisainfo.
Infon jälkeen kello alkoi käydä sitä myöten, että oli aika alkaa vetämään märkäpukua päälle ja alkaa jännittämään. Käpyttelimme pikku hiljaa uinnin starttialueelle ja en kyllä ihmetellyt että järjestäjillä oli ollut ongelmaa poijujen kanssa. Tuollaisia aaltoja näkee Suomessa aika harvakseltaan järvimaisemassa! Ja lienee tarpeetonta mainita että tuuli oli vieläkin kuin ilmestyskirjasta. No, näillä mennään.

Uinti:
Uinnin lähdössä asettauduin jälleen kohtalaisen lähelle eturivin kisaajia, luottamus jälleen omaan uintitaitoon oli kohtalaisen korkealla. Hieman jännitti aallokon puolesta, varsinkin kun pisin uintiväli (ehkä n. 500m) näkyi olevaan suoraan vastaiseen ristiaallokkoon. Kun laukaus kajahti ilmoille, huomasin että en jännittänyt turhaan. Kaksi ekaa käsivetoa otin järvivettä suun kautta hengityskanaviin, ja siitä kun selvisin niin joku vielä potkaisi naamaan niin että oikean puoleinen linssi uimalaseista alkoi falskata. Lisäksi tuo uinnin lähtöpaikka meikäläiselle taisi olla hieman ylioptimistinen: minusta ui heti "yli" pari kisaajaa. Kyllä ei ollut kivaa. Jos olotilaa pitäisi jotenkin matkia, niin puoli tuntia pesukoneessa voisi tehdä samanlaista jälkeä.

Eka kääntöpoiju ei meinannut tulla vastaan millään, ja ekan satkun jälkeen mietinkin jo että käsi pystyyn ja pelastusveneeseen. No, sain kuin sainkin räpiköityä kääntöpoijulle, josta uinti alkoi olla sivuaaltoihin jo jotenkin menettelevää. Silti tuo ristiaallokkopätkä piti vetää vielä toistamiseen, ja oli kyllä yhtä hankala kuin ensimmäiselläkin kerralla. 

Uintiaika kokonaisuudessaan oli hieman vajaat 35 minuuttia, ja olin ihan rätti rannalla. Ei kun pyörää telineestä poimimaan! Uinti meni ajallisesti tavoitteeseen, mutta epäilen että tuuli oli siirtänyt poijuja hieman lähemmäksi rantaa, koska uintiaika olisi ollut minulle erinomainen tyynelläkin kelillä. Ja kuvista päätellen joku veti tuolla ilman märkäpukuakin! Respect!


Pari minuuttia ennen pesuohjelmaa.

Esipesu. Huomaa erivärinen kaveri pyykättävien joukossa.

Linkous.
T1:
Vaihtoalue oli n. 100 metrin päässä rannasta ja omalla kohdallani vaihto sujui kuin rasvattu. Juoksujalkaa paikalle, märkkäri lähti päältä sekunneissa ja muutenkaan ei tarvinnut mitään haeskella. Tarkkaa aikaa ei ole saatavilla, mutta kisajärjestäjän ja oman kellon vertailun perusteella vaihtoon meni siirtymineen n. 2 minuuttia.


Mihin kaikki ne pyörät katosivat ympäriltäni?
Pyörä:
Pyöräreittinä oli kolme n. 30km:n mittaista lenkkiä kohtalaisen tasaisella reitillä. Lähdin liikenteeseen kohtuu rauhallisesti, taktiikkana oli kiristää vauhtia kahden ensimmäisen kierroksen ajan, ja ajella viimeinen kieppi rauhallisesti mikäli vauhti olisi tyydyttävää.

Kiepin ensimmäinen puolisko mentiin voimakkaaseen vastatuuleen, ja keskarit olivat ensimmäisessä käännössä n. 30km/h. Tavoitteena koko reissulle oli n. 34...35km/h keskarit, joten toinen puolisko piti vetäistä kohtuullisen haipakkaa vauhtia, mikäli keskaritavoitteisiin mieli. Myötäiseen homma alkoikin sitten pelittämään! Fillari kulki kuin itsekseen 40km/h -vauhtia! Koko ensimmäisen lenkin, ja lukuisten päänahkojen jälkeen keskarit olivat ihan tyydyttävät: 34,4km/h. Ilo oli kuitenkin lyhytaikainen: toisella kierroksella piskottelu yltyi vesisateeksi, joka tuntui yltyvän koko ajan. Varsinkin vastatuulipätkä oli erittäin nautinnollinen tämän johdosta. En silti jäänyt murjottamaan, vaan sain vielä ruuvattua hieman lisää vauhtia koneeseen. Keskarit kävivät ennen kolmatta kieppiä jo lähellä 35km/h.

Pyöräily oli kokonaisuudessaan kohtalaisen yksinäistä puurtamista: ensimmäisen kierroksen jälkeen vastaantulevat selätkin vähenivät harmi kyllä pikku hiljaa. Sade, kylmyys ja helvetillinen vastatuuli, mitäpä muuta sitä ihminen lauantaipäiväänsä kaipaa. Keskarit vaihtoon tullessa olivat 34,4km/h, ja pyöräaika kokonaisuudessaan 2h 35min. Miesten yleisen sarjan kolmanneksi nopein splitti, eli ihan piirikunnallista keskitasoa. Ainakin omasta mielestä.


Orava liitoasennossa.
T2:
Muistin ottaa kengät pois jaloista ennen vaihtopaikkaa, ja vaihtosuoritus oli kokonaisuudessaan ihan tyydyttävä. Sukkien kanssa tuli hieman nuhrattua, kun vettä tuli kaatamalla eikä ollut oikein mitään paikkaa missä ne olisi saanut kuivina jalkoihin. Geelit mukaan ja mars matkaan! Noin minuutti tuossa laskelmieni mukaan meni että mies saatiin juoksubaanalle.


Ne viereiset pyörät ovat edelleen kateissa! Hyvä juttu!
Juoksu:
Juoksu suoritettiin kolmena n. 7 km:n kierroksena, jossa puolet matkasta mentiin maantietä ja puolet hiekkapätkää. Muuten kohtalaisen tasainen reitti, mutta hiekkapätkällä nöyryyteen pakottivat kohtalaisen jyrkät n. 30 askelman portaat, joista noustiin Kalajärven patovallin päälle.

Jalat alkoivat toimia pyörän päälle mallikkaasti, ja juoksussa oli heti menoa ja meininkiä. Itselläkin oli ihan hyvä ja energinen olotila puuduttavan pyöräilyn päälle. Näköjään Voimarinteen kisan jälkeen tehdyt pari pitkää yhdistelmätreeniä olivat kantaneet hedelmää. Kellottelin ensimmäisen kilometrin n. 4:40min/km -vauhtia, josta päätin hieman pudottaa iskua. Laskeskelin että n. 5min/km -vauhdilla viiden tunnin kokonaisaika kisassa olisi rikkoutumassa, eli tässä vaiheessa ei kannattanut alkaa ns. sankartekoihin.

Ekan kierroksen alussa pyörän jäljiltä oli aivan hermeettinen kusihätä, jota kävin keventämässä muutaman minuutin juoksun jälkeen. Kiittelin luojaani tässä vaiheessa että en valinnut kisapuvuksi yhtenäistä makkarankuorta, joka päällä ureoiminen vaatisi jonkinlaisia akrobaattisia toimenpiteitä. ...Tai kohtalaisen kovan itseluottamuksen, mikäli ei jaksaisi ruveta riisumaan ko. asustetta.

Juoksutahti vakiintui puskatauon jäljiltä n. 4:55 -tahtiin jota yritin parhaani mukaan ylläpitää. Tämä onnistuikin kohtuullisen hyvin, paitsi "patovalliportailla" tahti pääsi hieman lepsahtamaan. Tokalla kierroksella yritin hieman kiristää vauhtia, mutta kun vastaan tuli ensimmäinen loiva ylämäkipätkä, jalat alkoivat oireilla orastavasta kramppaamisesta. Päätin löysätä hieman ja tämän jälkeen mentiinkin kolmannen kierroksen lopulle asti n. 5min/km -vauhteja.


Tokalla kiepillä.
Viimeisellä kiepillä sain vielä revittyä itsestäni pienen loppukirin aikaiseksi, mutta vaikka juoksu alun kilometreillä tuntuikin hyvältä, niin loppufiilikset olivat, että ei paljoa ei koneeseen kiristysvaraa jäänyt. Tasapaksua menoa tasapaksulta mieheltä; taitaa olla kesän paras juoksu -ja rantakunto jo koettu.

Viimeiset 500m tultiin loputtomalta tuntuvaa suoraa pitkin, joka taisi viettää vielä hieman ylämäkeenkin. Mutta kuten kaikissa kisoissa, maali tuli lopulta vastaan. Tässä kisassa se tuli juoksuaikaan 1h 47min. Yhteisajaksi kello näytti maalissa 4h 59min. Tiukkaa teki, mutta sain sitä mitä lähdin hakemaan!

MAALI!!! Ilme kertoo kaiken oleellisen.
Kesän kisat taitavatkin osaltani olla nyt paketissa. Järjestävälle taholle kiitokset erittäin hyvin järjestetystä kisasta, keliin ette harmi kyllä voineet vaikuttaa. Ensi vuonna voisitte tosin hommata ne samaiset hävittäjät hollille, jotka hajottivat sadepilvet Pekingin olympialaisista? Peräseinäjokisille pahoittelut paikkakuntanne morkkaamisesta, ihan hyvä paikkahan tuo oli tehdä ennätyksiä. Ja isälle kiitokset fotoista ja kannustuksesta, kerrankin on kuvia tekstissä kunnolla!

Tuloksia kisasta täällä.

4 kommenttia:

  1. Onnittelut reilusta viiden tunnin alituksesta ja järjestävän tahon puolesta kiitokset kehuista. Kuten tekstissäsi mainitsitkin, niin uintipoijujen omaehtoinen seikkailu aiheutti harmia ja yksi poiju luultavasti siirtyi aaltokoneen vaikutuksesta lähemmäs rantaa lyhentäen samalla uintimatkaa n. 150-200 metrillä.

    Pohdimme ensi viikolla, mitä kilpailuja järjestämme ensi vuonna. Tähän saakka saamamme palaute on ollut kannustavaa, asiallista ja myönteistä. Vielä blogisi kautta kiitos siitä! Muutama asia kilpailun järjestämisen suhteen vaatii vielä viilausta, mutta uusi kilpailupaikka asettaa aina järjestäjille haasteita...

    Hyviä harjoituskilometrejä sinulle ja "törmäillään" tulevissa koitoksissa!

    Järjestävän tahon puolesta,

    Hannu Mäkynen/SSU-Triathlon

    Ps. Mainitsemasi hävittäjätilaus on ihan harkinnan arvoinen...hornetithan ei kuitenkaan nouse sateella ilmaan, mutta ehkä hawkit???

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Järjestäkää ihmeessä ensi vuonnakin jotain tri-aiheista, teillä kun tuntuu tuo järjestely olevan kohdillaan. Palataan hävittäjien konemallista eetteriin ensi vuoden puolella. :-D

      Poista
  2. Onnea hienosti menneestä kisasta, olosuhteet oli haastavat! :)

    VastaaPoista
  3. Kiitti! Olihan ne mutta luonto tuli tällä kertaa selätettyä!

    VastaaPoista