lauantai 2. marraskuuta 2013

Kova jätkä

Rautavesi vasemmalla, Kalevi oikealla.
Päivitetääs blogia pitkästä aikaa. Sain noin kuukausi sitten päähänpistona kokeilla kisaamista juoksulajeissa, vähän niin kuin kisailukauden paketoinniksi. Ideana oli nostaa hieman juoksumääriä tällä syyllä, ja ehtona osallistumiselle oli että tämä myös toteutuisi, ettei kävelemään tarvitsisi lähteä.  No, eihän tuosta treenipuolesta sittemmin mitään tullut, keskimäärin tässä on menty elokuusta lähtien 1...2 lenkin viikkovauhtia, eikä viimeistä viikkoa lukuunottamatta mitään sankartekoja tullut tehtyä. Viikkoa ennen H-hetkeä sain jotenkin ängettyä kaksi pitkää juoksulenkkiä (15 + 21 km) kalenteriin, ja päätös oli valmis: Rautavesi, here I come! Rehellisesti sanoen: perseellehän tuo homma ajoitukseltaan meni: pitkät lenkit tuli tehtyä kaksi viikkoa liian myöhään ja olisihan noita enemmänkin voinut syksyllä tehdä. Mutta kun jalat kestivät maanantaina kaksykkösen, niin päätin että mennään nyt, vaikka vähän "zulupohjalta" matkassa ollaankin.

Koska hommat oli muutenkin nollat taulussa valmistautumisen suhteen, päätin että kokeilen vähän erilaista taktiikkaa myös oheislaitteiden kanssa: sykemittarit, Garminin XT sun muut huis helvettiin ja mennään fiiliksen mukaan. Puhelimen otin taskuun, että saa musat päähän jos tulee tylsää. No, sen verran loppujen lopuksi luistin alkuajatuksesta, että laiton puhelimeen Sports Trackerin mittaamaan kilometrivauhteja. Niitä katsoin kaksi kertaa matkan aikana, ennen kuin SP veti tiltit ja kadotti matkan tiedot. Hieno sovellus, nyt muistan taas miksi mulla on Garminin rannetietokone.

Matkanteosta ei ole sen kummempaa kerrottavaa, muuta kuin että ylämäkeä oli kiitettävästi. Loppuajaksi tuli 3:43 ja risat. Suunnilleen sinne minne etukäteen kuvittelinkin ajan osuvan. Vaikeampaa tuo maratonin suorittaminen silti oli mitä muistelin. Viimeisellä kympillä tuo pitkien lenkkien tekemättömyys alkoi näkyä; jaloissa tuntui lähinnä siltä että niitä olisi joku amputoinut samaan aikaan kun yritin tehdä juoksuliikkeitä.

Yhden kuvan sentään matkalta otin kun puhelinkin sattui olemaan mukana. Sattui nätti siltapaikka suomalaisessa luonnossa ja samalla vielä tuli jonkun selkäkin vastaan. Kuvan paikka ehdottomasti. Ohi mentyäni huomasin, että selkä ei muuten ollut kenen tahansa: Kalevi Saukkonen se siinä meni. Nimi ei varmaan kaikille sano mitään, mutta tällä 70-vuotiaalla veteraaniurheilijalla on vyöllään reilu 1500 maratonia yli 70:ssä maassa. Käytännössä Kalevi juoksee vähintään yhden maratonin viikossa, aina silloin kuin se vain kelien puolesta on mahdollista. Kiteytettynä: kova jätkä. Joku on sanonut että hulluuden ja nerouden raja on hiuksenhieno. Kumpaa tämä sitten on, se jääköön lukijan päätettäväksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti