Tuomiopäivä

Lähtösekoilua

Tänään se koitti. Pirkan pyöräilyn pitkä 215km lenkki 34km/h keskinopeusryhmässä. Sain aikaisemmin tänä vuonna päähänpistona ilmoittautua ko. ryhmään ihan vain kokeillakseni rajojani. Historiasta sen verran, että viime vuonna noutaja tuli 32km/h ryhmässä viimeisen 20 kilometrin kohdilla. Mietiskelin että koska todennäköisesti nykykunnossa tuo 32km/h menisi läpi ihan ok, niin kokeillaanpa tänä vuonna jotain vähän haastavampaa. 

En ole koskaan ollut mikään aamuvirkku. Suoraan sanoen ihmettelen ihmisiä, jotka lähtevät aamulla (virkeinä!) suoraan sängystä juoksulenkille. Olen kokeillut tuota kahdesti. Voi olla ettei kolmatta kertaa edes tule. Urheilla pystyy aina, mutta aamulla liha ei vaan tottele kuria. Täten aikainen lähtöaika (klo 7:02) epäilyttikin kampien pyörittelyn suhteen.

Nukkumaan meno venyi tuttuun tyyliin puolen yön jälkeen. Kello soitti aamulla iloisesti klo 6:01 (olen heräämisen suhteen minuuttikikkailija), ja raihnainen ruho heräsi viiden tunnin yöunien jäljiltä tärkeään päivään. Luojalle kiitos, ulkona näytti kelin suhteen oikein hyvältä. Aamutoimet nopsasti pulkkaan, fillari ja kamat heittämällä autoon ja ei kun Hakametsän hallille lähtöpaalun alle.

Eipä siinä kauaa nokka ehtinyt tuhista kun sireeni soitti meidät matkalle. Ryhmässä oli itseni mukaan lukien n. 40 polkijaa. Kaikki näyttivät pyöräilijöiltä. Mitenkähän tässä käy (?), pohdiskelin. Olin kerrankin lähdön suhteen tutkalla ja sain paikkani heti vetoporukan peesiin. Ajattelin, että tuossa voisi päästä jopa itsekin vierailemaan "telaketjuun", mikäli suosivat kierrätystä. Tämä olikin hyvä ratkaisu. Ryhmässä ajaminen ensimmäisessä kolmanneksessa oli helppoa ja pääsin jo ensimmäisen kymmenen kilometrin kohdilla vetoporukkaan. Paukkuja tuntui riittävän aamuvirkulla.

Telaketju pelitti hienosti, ja tunkua sinne tuntui riittävän muussakin porukassa. Reilun tunnin ajamisen jälkeen katselin että meitä on ketjussa jo n. 15 henkeä. Sykkeet pyöri PK ylärajoilla ja päätin, että poistun vetoringistä, koska porukkaa oli enkä haluaisi toistaa viime vuoden totaalikatkeamista. Lisäksi jo aikaisemmin viikolla oikuttelemaan alkanut vasemman jalan pohje alkoi antaa merkkejä ryttyilystä. Sain paikan porukan keskiosasta, ja ajelin siinä parikymmentä kilometriä ensimmäiselle huoltopisteellemme, Hämeenkyrön kehäkukalle asti.

Keskiporukassa ajaminen oli lähinnä ajovälien ja edellä menevän kaverin takarenkaan kyttäämistä. Muuten pyörä meni eteenpäin kuin itsekseen. Lössissä on voimaa, sanoi Servon Martti. Alamäet tuottivat eniten ongelmia. En tiedä onko se fillarista vai äijän painosta kiinni, mutta joka kerta kun lähdettiin mäennyppylältä alas, niin tuntui että mun hampaat on hyvin pian edellä ajavan kaverin takakumissa ellen jarruta. Ja jarruakaan ei uskaltanut kovin hanakasti painaa, kun takana on parikymmentä kaveria kasassa jos teen äkkiliikkeitä. Joku jossain välissä kommentoikin, että mun peesissä on tosi hankala ajaa kun teen sivuttaisliikettä koko ajan. Kiitos ja anteeksi, yritän parantaa tapani. Ajaminen oli siis fyysisesti helppoa mutta teknisesti vaikeata. Sykkeet taisivat tällä kohdalla ajaessa olla koko reissun alhaisimmat.

Ihmettelin hieman ensimmäisen taukopaikan äkkinäisyyttä, sen tullessa vastaan jo n. 50 kilometrin ajon jälkeen. Jälkeenpäin syy selvisi: ryhmän kippari oli luultavimmin ottanut selvää taukopaikkojen tarjonnasta, sillä Kehäkukan taukopaikalla tarjoiltiin mm. suklaata ja geelejä. Hyvää settiä. Fazerin sininen oli ihan parasta, kiitos siitä. Tauolta lähdettäessä päätin, että kokeillaanpa välillä miltä ajaminen tuntuu takaporukassa.

No eihän se hyvältä tuntunut. Takajoukoissa sai kunnon opetuksen haitariliikkeestä: kun tuli ylämäki, niin puoliväliin asti sai ajaa normaalisti. Sen jälkeen vauhti tyssäsi aina kun seinään. Sitten kun mäen päälle päästiin, niin etujoukko oli ottanut jo vauhdin takaisin päälle ja seurauksena oli että sai kiihdyttää täyteen vauhtiin hampaat irvessä. Alamäen puolivälissä sai aina vetää liinat kiinni, koska kärki veti sadan metrin päässä jo huomattavasti hiljempaa alamäen loputtua. Tämä oli toisaalta treenin kannalta ihan hyvä vaihtoehto: sai välillä vetää parinsadan metrin tempopätkiä hampaat irvessä. Taloudellisesta näkökulmasta ajaminen oli kylläkin aivan tuosta jo edellä mainitusta soittimesta. Haitarista siis.

Muroleessa

Toinen ja samalla viimeinen taukopaikkamme oli Muroleessa. Tarjolla oli mm. mustikkasoppaa ja leipiä suolakurkkukoristuksin. Oli ihan mukava saada välillä kiinteää ruokaakin naamariin. Tauolle saavuttaessa tuntui että voimia oli jäljellä ihan hyvin, ja mietiskelin että missä sitä saisi pahiten runtua kun taas lähdettäessä aletaan muodostamaan parijonoa. Kyllähän tästä(kin) pitäisi vielä jonkinlainen kärsimysnäytelmä saada! 

Päätin jäädä ihan porukan hännille, peräpäässä kun tuntui tuota liikettä saavan riittämiin. Ja saihan sitä. Edelliseen paikkaan verrattuna ajaminen oli teknisesti ehkä piirun verran helpompaa, koska ihan perällä porukka alkoi rakoilemaan jokseenkin enemmän. Fyysisessä mielessä nopeita sprinttejä tuli enemmän ja ne olivat hieman pitempiä.

Maali!

Ennen reissua mietin, että mahtaakohan maali tulla vastaan tänään. Ennakkopeikkoilut osoittautuivat onneksi turhiksi. Mietiskelin jopa viimeisellä suoralla Hakametsää kohti, että kuinkahan pitkä matka tällä vauhdilla pitäisi pyöräillä, että kunto loppuisi. Päädyin siihen että ainakin 134 km klassikon olisi voinut vielä vetää kylkeen. En kuitenkaan lähtenyt kokeilemaan. 

Maalipaalu tuli vastaan ajassa 6h 9min. Tässä jälkeä reissusta. Ryhmän keskinopeus oli lopulta 35km/h! Sykkeistä on kiva tehdä vertailua. Viime vuonna keskisyke 32 -ryhmässä oli 153. Tänä vuonna avg. 136, max 157. 

Jonkinlaista kehitystä on siis fillariin vuoden aikana tullut. Ensi viikolla pyöräily taitaa jäädä sivuosaan, juoksua pitäisi alkaa pikkuhiljaa lisäämään ennen Voimarinteen kinkereitä. Harmi vaan että vasurin pohje tuntuu vähän huonolta. Ei tunnu venähtäneelle tai ole muuten kipeä, tuntuu vaan jotenkin puutuneelle. Tämänpäiväinen ei varmaankaan parantanut sitä. Josko sitä saisi ensi viikolla lepoviikon kunniaksi jonkun hieromaan.

Yhteenveto w23/2013

Ma: Triathlon sprinttiharkkakisa + verryttelyt (50min).
Ti: Lepo.
Ke: Pyöräily: useita n. 1km tempovetoja (1h 32min), vatsatreeni (10min).
To: Uinti (40min), juoksu (30min).
Pe: Lepo.
La: Kevyt pyöräily (1h 30min).
Su: Pirkan pyöräily (6h 9min), kevyt juoksu päälle (11min).

Yht: 11h 32 min.